Osallistuin jokunen vuosi sitten Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian järjestämälle Comma - Viestinnän johtaminen -kurssille. Runsaan puolentoista vuoden kurssin aikana opin paljon muun muassa viestinnän suunnittelusta, verkostomaisesta työskentelystä kuin alkeita projektimaisesta ajattelusta. Kurssin aikana tehtiin myös työyhteisöä kehittävä hanke. Näin jälkeenpäin pohtiessa kehittämishankkeella oli paljon sellaisiakin myönteisiä vaikutuksia, joita ei itse kurssin aikana, työkiireiden ja kehittämishankkeen aikana edes huomannut.
Omassa hankkeessani pohdiskelin viestintäyksikön ja organisaation asiantuntijoiden keskinäistä vuorovaikutusta sekä miten sitä voidaan parantaa ja tiivistää. Keskeisenä ideana on luoda luottamuksellinen suhde asiantuntijoiden ja viestinnän välillä sekä tarjota sparrausta asiantuntijoille, kun näille rakennetaan henkilökohtaista viestintäsuunnitelmaa.
Muistan kurssin johtajan, Helena Lemminkäisen, painottaneen jo tuolloin uuden opitun asian viemistä omaan organisaatioon. Ja, että uusien toimintatapojen vieminen organisaatioon on aina helpompaa, jos koulutukseen osallistuu useampi henkilö samasta organisaatiosta. Tällöin uutta oppimassa olevat saavat ajatuksilleen ja uusille, organisaatioon tarjolle tuotaville ideoille, taustatukea.
Oma oivallukseni kehittämishankkeen muista merkityksistä kiteytyy kuulemiseen ja kuuntelemiseen. Kun viestijä keskittyy kuuntelemaan asiantuntijan ajatuksia ja toiveita, syntyy myönteisen kierteen kehä. Tällä kehällä kulkiessa on helpompaa arvostaa toinen toisensa ammattitaitoa ja osaamista. Yhteistyön tekeminen organisaatiossa edellyttää luottamusta ja arvostamista. Myös neuvon kysyminen ja sen vastaanottaminen on helpompaa, kun toimijoiden välille on kylvetty arvostuksen siemeniä.
Omassa hankkeessani pohdiskelin viestintäyksikön ja organisaation asiantuntijoiden keskinäistä vuorovaikutusta sekä miten sitä voidaan parantaa ja tiivistää. Keskeisenä ideana on luoda luottamuksellinen suhde asiantuntijoiden ja viestinnän välillä sekä tarjota sparrausta asiantuntijoille, kun näille rakennetaan henkilökohtaista viestintäsuunnitelmaa.
Muistan kurssin johtajan, Helena Lemminkäisen, painottaneen jo tuolloin uuden opitun asian viemistä omaan organisaatioon. Ja, että uusien toimintatapojen vieminen organisaatioon on aina helpompaa, jos koulutukseen osallistuu useampi henkilö samasta organisaatiosta. Tällöin uutta oppimassa olevat saavat ajatuksilleen ja uusille, organisaatioon tarjolle tuotaville ideoille, taustatukea.
Oma oivallukseni kehittämishankkeen muista merkityksistä kiteytyy kuulemiseen ja kuuntelemiseen. Kun viestijä keskittyy kuuntelemaan asiantuntijan ajatuksia ja toiveita, syntyy myönteisen kierteen kehä. Tällä kehällä kulkiessa on helpompaa arvostaa toinen toisensa ammattitaitoa ja osaamista. Yhteistyön tekeminen organisaatiossa edellyttää luottamusta ja arvostamista. Myös neuvon kysyminen ja sen vastaanottaminen on helpompaa, kun toimijoiden välille on kylvetty arvostuksen siemeniä.
