Kävin juuri ennen juhannusta kurssilla yrityksen sisältömarkkinoinnista, hakukoneoptimoinnista ja some-strategioista. Päivä oli kuin vitamiinipläjäys keskelle kylmää kesäkuuta. Päivässä ei opi asioita A:stä Ö:hön, mutta monia uusia ideoita ja hyväksi testattuja toimintatapoja tarttui reppuun.
Yksi oivallisimmista oli asiakaspalvelun ja yrityksen tavoitteiden tukeminen blogin avulla. Aina ei tarvitse keksimällä keksiä kirjoitettavaa ja pohdittavaa, vaan blogiin voi tuoda omia asiakkkaita askarruttavia esimerkkejä ratkaisuineen.
Kuvitteellisen rautakaupan blogissa voisi olla tarinoita onnistuneista ratkaisuista, joita muutkin asiakkaan rakennusprojekteissaan voivat hyödyntää. Tai autoja huoltavan yrityksen sivuilla vinkkejä minkälaisen kolinan kuuluessa viimeistään tulee sännätä ajanvarauksen numeroa etsimään. Tai järjestön blogissa onnistuneita kokemuksia erilaisten projektien tuloksista ja kuinka ne on saavutettu. Ja näinhän varmaan jo moni toimiikin.
Kirjoitusten ei välttämättä tarvitse olla pitkiä, kun ne sisältävät tavan ratkaista monia askarruttavia kysymyksiä. Toisaalta sisältö saa olla myös viihdyttävää; oivallukselle voi jättää tilaa, kuten leiritulilla tarinoitaessa usein on.
Sosiaalisen median sisältö löytyy organisaation omasta toiminnasta, kun sen kertoo tekijöiden näköisesti. Tarinat on hyvä sijoittaa yrityksen omilla verkkosivulla olevaan blogiin, jolloin tieto löytyy sieltä mistä asiantuntemuskin.
Lukijat, silloin kun tarina on ollut viihdyttävä tai ratkaissut jonkin ongelman, jakavat sosiaalisen median kanaviin tarinoita. Varsinkin, jos blogiin on valmiiksi tehty jakaminen vaivattomaksi omilla painikkeillaan.
Organisaation tuottaman aineiston jakamista eri some-kanaviin voi pohtia myös siitä näkökulmasta, mistä organisaatio uskoo tavoittavansa oman näkyvyytensä kannalta mielekkäimmät kohderyhmät, ja laittamalle erityisesti niiden kanavien jakopainikkeet kirjoitusten alle. Tällöin some-kanaviin jaettu tieto leviää laajemmalle kuin organisaation omille sivuille, mutta ei työllistä samalla tavalla kuin jos jokaiseen kanavaan tuotettaisiin omaa kuva- ja tekstimateriaalia.
Yksi oivallisimmista oli asiakaspalvelun ja yrityksen tavoitteiden tukeminen blogin avulla. Aina ei tarvitse keksimällä keksiä kirjoitettavaa ja pohdittavaa, vaan blogiin voi tuoda omia asiakkkaita askarruttavia esimerkkejä ratkaisuineen.
Kuvitteellisen rautakaupan blogissa voisi olla tarinoita onnistuneista ratkaisuista, joita muutkin asiakkaan rakennusprojekteissaan voivat hyödyntää. Tai autoja huoltavan yrityksen sivuilla vinkkejä minkälaisen kolinan kuuluessa viimeistään tulee sännätä ajanvarauksen numeroa etsimään. Tai järjestön blogissa onnistuneita kokemuksia erilaisten projektien tuloksista ja kuinka ne on saavutettu. Ja näinhän varmaan jo moni toimiikin.
Kirjoitusten ei välttämättä tarvitse olla pitkiä, kun ne sisältävät tavan ratkaista monia askarruttavia kysymyksiä. Toisaalta sisältö saa olla myös viihdyttävää; oivallukselle voi jättää tilaa, kuten leiritulilla tarinoitaessa usein on.
Sosiaalisen median sisältö löytyy organisaation omasta toiminnasta, kun sen kertoo tekijöiden näköisesti. Tarinat on hyvä sijoittaa yrityksen omilla verkkosivulla olevaan blogiin, jolloin tieto löytyy sieltä mistä asiantuntemuskin.
Lukijat, silloin kun tarina on ollut viihdyttävä tai ratkaissut jonkin ongelman, jakavat sosiaalisen median kanaviin tarinoita. Varsinkin, jos blogiin on valmiiksi tehty jakaminen vaivattomaksi omilla painikkeillaan.
Organisaation tuottaman aineiston jakamista eri some-kanaviin voi pohtia myös siitä näkökulmasta, mistä organisaatio uskoo tavoittavansa oman näkyvyytensä kannalta mielekkäimmät kohderyhmät, ja laittamalle erityisesti niiden kanavien jakopainikkeet kirjoitusten alle. Tällöin some-kanaviin jaettu tieto leviää laajemmalle kuin organisaation omille sivuille, mutta ei työllistä samalla tavalla kuin jos jokaiseen kanavaan tuotettaisiin omaa kuva- ja tekstimateriaalia.
